Syystakki tytölle softshellistä

 Kesä meni helteiden parissa eikä takkia tarvittu pitkiin aikoihin. Koulutkin alkoivat vielä hupparikeleissä. Nyt tuli kuitenkin sadekausi ja vanha takki oli auttamatta jäänyt pieneksi. Ei kun uutta tekemään.

 Olin varannut violettia ja pinkkiä softshell kangasta tätä tarkoitusta varten jo aiemmin. Kuka nyt helteellä jaksaa ajatella ompelua, joten siirsin projektia syksymmäksi. Vähän kiire tässä kyllä tuli...

 Eläissäni olen yhden vetoketjun laittanut takkiin ennen tätä, se oli oma softshellini viime keväältä. Tässä sitten seuraavat 3 vetoketjua.

 Ei mennyt kuten strömsössä. Pfaffini ei halunnut millään yhdistää kangasta ja vetoketjua, teki hulluna hyppytikkejä ja piti ihmeellistä kurnuttavaa ääntäkin. En ymmärrä miten olin saanut paininjalankin jotenkin solmuun sen syöttäjävivun kanssa. No kolmanneksi takkivetoketjukseni tasku näyttää nyt tältä. Itse en ole tyytyväinen, mutta harjoitellaan harjoitellaan...

 Ensi kerralla laitan vetskarin sovinnolla sivusaumaan enkä lähde tekemään näin liukkaasta kankaasta tämän tyylistä vetoketjuhalkiota. Tuohon yläreunaan täytyy vielä kehitellä jotain, ehkä heijastinpaikka.

 Hihansuussa on yksinkertaisesti kumpparia kiristystä antamassa. Huppu vuoritettu trikoolla. Ei paha, parin tunnin takiksi.