Pitkiä kalsareita, talvi tulee!

Pitkiksiä talvipakkasille. Näihin oli hyvä käyttää sellaiset jämäkankaat joiden kuosista on koululainen jo kasvanut ulos. Apinakuosi oli printtivikaista sekundaerää, joten tällaisiin soveltuvat hyvin nuo kakkoslaadun usein edullisemmatkin palat. Metristä tekee kahdet housut.

Mutta mitä kummaa tapahtui kaavan kanssa? Kääntelin ja vääntelin enkä saanut tuota sepalusta osumaan oikein kivasti. Kokeilin kuitenkin ommella kiinni jopa kaksiin housuihin kohdistusmerkin mukaisesti siihen loivempaan palaan, eikä istu. Lahkeet vetää kieroon puolen kierroksen verran. Ei kun purkuhommiin.

Laitoin sitten sen sepaluskappaleen siihen kaarevampaan puoleen kiinni ja avot, sain suorat lahkeetkin. Pikkuisen piti etureunaa vyötäröltä tämän vuoksi kyllä madaltaa.

Onkohan kaavassa vikaa vai kaavan käyttäjässä? Kaava Ottobre 6/2013 malli 36 Small John's ja 40 Tall John's. Molemmissa näkyy olevan tuo kohdistusmerkki tuolla takakappaleen puolella, joka minusta väärällä puolella. Vai onkohan tuo merkki ihan jotain muuta varten ja on käytettävä yrityksen ja erehdyksen tietä löytääkseen oikeat kappaleet oikeaan paikkaan. Ainakin valmiit housut kuvataan niin että sepalus on edessä :-)

Meidän pikkumies inhoaa kaikkia ylimääräisiä saumoja, joten näissä on umpisepalus, Olisihan tuohon päällikappaleeseen silti voinut tehdä koristeeksi tuon aukon vaikka alakappale onkin umpinainen. Tällä kertaa näin.

Kankaat kestovaippakauppa/royalkestot ja marinoituja palalaarilöytöjä. Resorikanttaukset laatikon pohjan jämäpaloista.

Mekkoja mekkoja

 Voihan mekko. Viileät ilmat pääsivät yllättämään. Ei niin mitään muuta päälle pistettävää kuin se ikuinen musta trikoopaita. Nyt väriä elämään! Yhden aamupäivän aikana näistä valmistui 5 kpl ja yksi tehtiin iltapuhteina ensimmäisten pakkasten yllätettyä.

Pohjana näissä on Ottobren TImeless and Cosy kaava, mutta muokattu on monellakin tapaa. Hihat eivät ole tässä kaavassa riittävän leveät, ainakaan trikoolle. Tästä luin monesta keskusteluryhmästä, onneksi etukäteen, ja osasin leventää omiani mittojen mukaiseksi.Muutoin kaavaa sai taas kaventaa tai oikeastaan ottaa pari kokoa pienemmän kaavan. Hiha-aukot piti myös muokata hihojen mukaan sopiviksi. Ensimmäisen sovituksen jälkeen (kun kaikki mekot oli jo tehty) huomasin että kaava on kyllä ainakin itselleni tosi leveä. Saan ottaa 20 cm rinnanympäryksestä pois vaikka tein ihan omalla koollani. Ehkä en sitten ole enää omaa kokoani :-D Nämä kuvat siis kaventamattomasta mekosta. Alhaalla olevissa yksivärisissä neulosmekoissa tuo ei edes niin erotu kun kangas on suht raskasta ja laskeutuu hyvin, mutta nämä muut jäävät kyllä pussittamaan.

 Tässäpä varsin monipuolinen kaulusmalli, ihan laatikkomainen kappalehan tämä on. Suojaa hyvin myös niskaa ulkoillessa. Tätä voi kieputtaa miten päin tahtoo. Kuvissa muutama idea.

 Helmassa ei ole framilonia kuin ensimmäisessä koekappaleessa, muissa on kumppari jonka mitta on otettu löyhästi istuessa reisien ympäri. Käyttämäni kumppari kyllä venyy ja paukkuu iloisesti moninkertaiseksi.

Yhden mekon tein myös trikoosta, tämä kangas hankittu Majapuulta. Näiden alimmassa kuvassa oikein sävy, tuollainen utuinen.

Koska olen pahasti villa-allerginen en voi villapaitaa käyttää. Tein tästä kestovaippakaupan aivan ihanasta neuloksesta parikin mekkoa. Näihin on ihana käpertyä takan lämpöön. Lämmittävät mukavasti.

Tässä sinisessä neulemekkoversiossa on tuo helman rypytys tehty framilonilla ja taitteella. Ei niin onnistunut ratkaisu, muut tein kumpparilla ja peittarilla.

Tämä kangas jäi pitkäksi aikaa kaappiin kun sitä vaan ei ollut riittävästi vaikka mitä olisin siitä yrittänyt. Pidensin hihoja resorin kanssa ja jätin kauluksen pois. Hyvä tuli näinkin. Veikkaanpa että yksi lempimekoistani.

Onko kuusi mekkoa riittävästi yhdellä kaavalla? Näissä mekoissahan tuo yläosa on tyköistuva (tai ainakin pitäisi olla) ja alaosa levenee sitten vyötäröltä pallomaiseksi. Sopivan armelias malli.

Juhlamekko ryppytaftista neidille

Pari talvea sitten tehty juhlamekko satiinista oli käynyt neidille pieneksi. Ottobre lehdestä löysin tällaisen kivan pussihelmaisen mekon. Mekossa oli monta osaa ja niiden yhdistely aiheutti jokusen harmaan hiuksen kun ohjetta katselin. Helpoimmalla pääsin käyttämällä maalaisjärkeä. Yläosa on tehty 3 osasta, kohtuullista. Keskipala eli vyötäröstä alaspäin olevat pinkit taas 7 palasta. Alaosa eli tuo tumma violetti taas kahdesta palasta.

Saumakohdistukset eivät menneet ihan yksiin noissa pinkeissä kaavojen mukaan, joten piti käyttää vähän luovuutta ja tehdä pienet rypytykset tuohon vyötärölinjalle. Kakkosversioon tiedän ommella ensin pystysaumat kaikkiin ja sitten vasta vaakasaumat, jotta kohdistukset osuu kohdalleen. Tästä mallista on nimittäin tulossa myös kokovioletti puku kaveriksi.

Ehkä tuo vyötärö kaipaa jotain? Toisaalta malli ei ole ihonmyötäinen, joten voi näyttää hassulta jos sitä kovasti rypytetään vaikka nauhalla.

Kankaat on eurokankaan ryppytaftia, vuori vuorisilkkiä. Vuoritus on kokonaan violetti, joten se saattaa vilahdella tuolta yläosasta. Takana on vetoketju. Pussitus helmaan tuli näppärästi framilonin avulla.

Ihan vaan itselleni muistutukseksi että vuorin alaosa liitetään vuorin yläosaan viimeisenä ennen vetoketjua. Muuten mekkoa ei saa nätisti käännettyä purkamatta jotain saumoja.

Miksei muka farkuissa voi mennä liikkatunnille?

Digiprintit ovat aivan ihania sileitä neuloksia. Tyttö halusi itselleen tästä legginssit ja kangasta jäi sen verran että saatiin vielä pikkuinen toppikin kaveriksi. Kaava toppiin otettiin pikapikaa jostain vanhasta topista.

Kangas on esipesty 60 asteessa ja rumpukuivattu, ei mitään ongelmaa tullut vastaan. Monesti turhaan pelätään kuumempia pesuja. Puuvillapohjaisen kuuluu marttojen ohjeen mukaan kestää 60 astetta. Jos ei kangas kestä esipesussakaan normaalia pesulämpötilaa, miten käy sitten kun se vahingossa joutuu tuhdimpaan pesulämpötilaan. Olen aika kriittinen kankaiden suhteen, niiden on kestettävä tuo 60 astetta. Poikkeuksen teen vain juhlavaatteiden, käsinpestävien ja vettäpitävien ulkovaatteiden kanssa.

Mitäköhän liikunnan ope on mieltä näistä farkuista liikkatunnilla?

Kierrätyshousupino

Pitkän ompelujumituksen seurauksena nämä vain odottivat ja odottivat tekoa. Kiire ei nyt vielä ollut mutta kun alkaa olla keskeneräisiä projekteja vähän siellä sun täällä tässä remontoinnin ohessa.

Näihin käytetty sekä äidin että isoveljen collareita ja velourhousuja. Resorit ja kumpparit uusia.

Ihan peruspöksyt, kumppari vyötärölle, resorit lahkeisiin ja ei taskuja (menetin hermoni isoveljen taskujen kanssa, eikä niitä nyt hetkeen aikaan tule!)

Pojan syystakki

 Toinenkin takki piti tehdä samaan kun huomasimme että pojalta puuttuu vettäpitävä takki.

 Kaavoja muokkasin sen verran että hihansuuhun ei tullut resoria vaan kumpparikiristys.

 Poika kun näki takin, oli ensimmäinen kommentti "ihan mun värinen takki" :D

 Huppu vuoritettiin trikoolla.

Tytön takin vetoketjuepisodista viisastuneena tähän ei tullut vetoketjullisia taskuja. Taskut on hauskasti päälleommellut, softshell ei purkaannu käytössä, mutta varmistuksena tuplatikkaukset.

Peittarini ei halunnut ommella yhden ainutta pätkää tätä kangasta, samoin ompelukone nikotteli kerran jos toisenkin, mutta valmista tuli. Pitäisiköhän tätä ommellessa olla erilaiset neulat koneessa? Yhden koulupäivän aikana kaksi takkia.

Syystakki tytölle softshellistä

 Kesä meni helteiden parissa eikä takkia tarvittu pitkiin aikoihin. Koulutkin alkoivat vielä hupparikeleissä. Nyt tuli kuitenkin sadekausi ja vanha takki oli auttamatta jäänyt pieneksi. Ei kun uutta tekemään.

 Olin varannut violettia ja pinkkiä softshell kangasta tätä tarkoitusta varten jo aiemmin. Kuka nyt helteellä jaksaa ajatella ompelua, joten siirsin projektia syksymmäksi. Vähän kiire tässä kyllä tuli...

 Eläissäni olen yhden vetoketjun laittanut takkiin ennen tätä, se oli oma softshellini viime keväältä. Tässä sitten seuraavat 3 vetoketjua.

 Ei mennyt kuten strömsössä. Pfaffini ei halunnut millään yhdistää kangasta ja vetoketjua, teki hulluna hyppytikkejä ja piti ihmeellistä kurnuttavaa ääntäkin. En ymmärrä miten olin saanut paininjalankin jotenkin solmuun sen syöttäjävivun kanssa. No kolmanneksi takkivetoketjukseni tasku näyttää nyt tältä. Itse en ole tyytyväinen, mutta harjoitellaan harjoitellaan...

 Ensi kerralla laitan vetskarin sovinnolla sivusaumaan enkä lähde tekemään näin liukkaasta kankaasta tämän tyylistä vetoketjuhalkiota. Tuohon yläreunaan täytyy vielä kehitellä jotain, ehkä heijastinpaikka.

 Hihansuussa on yksinkertaisesti kumpparia kiristystä antamassa. Huppu vuoritettu trikoolla. Ei paha, parin tunnin takiksi.

Paitasuora valmis

Keväällä aloittelin paitaprojektia. On se tässä vähän venähtänyt pitkäksi. Innoistuin tekemään syksyä ajatellen paitoja ja huppareita koululaisille, reilu parikymmentä niitä on kertynytkin. Tässä viimeiset tästä satsista ja koosta.

 Tennaritrikoota ja vihreää yksiväristä. Tuplahihat tässä, kantatut hihansuut ja pääntie. Silitys ei kuulu lempipuuhiini, siksi tykkään näistä pese ja pidä vaatteista.

 Vihaisia lintuja oli saatava. Näistä on jo yksi teeppari tuolla aiemmissa ompeluissa, tämä tummansininen pitkähihaisena versiona.

 Kaikki pojathan tykkää olioista, eikö? Yllättäen valinta osui tässäkin limen väriseen, pojan lemppariväriin.

Ja vielä yksi huppari, johon en saanut autoja juoksemaan mitenkään suoraan vaikka kuinka venyttelin niin märkänä kuin kuivanakin. Tuskin se menossa haittaa ketään, yritän tässä asiassa venyttää myös omaa kärsivällisyyttäni. Hupun sisäpinta trikoota.

Kankaat täältä, paitsi autojoustis Metsolasta.

Kietaisubody viidakkokuosia

En ole koskaan aiemmin ommellut bodya, minkäänlaista. Tämä ensimmäinen yksilö tulee baby bornin käyttöön, vaikka onkin kokoa 50 cm. Kangasmenekki oli hurjan pientä. Tämä body tulee 40 cm korkeasta palasta (pesty etukäteen joten ei enää kutistu) ja sivuun jäi vielä aika suikale. Ehkäpä housut siitä vielä tälle pariksi?

 Kiinnitystapaa mietin pitkään. Kotona ei ollut nyt oikein muuta sopivaa kun kam-neppejä joten niitä sitten laitetaan. Nämä ovat vielä niitä isompia 20 koon neppejä, pienemmät ehkä paremmat, mutta toimii näinkin. Jokusen aikaa napsuttelin neppejä varovasti kiinni ja auki ja nyt aukeavat jo kivasti ilman vaaraa kankaan repeytymisestä. Ompeluryhmästämme sain vinkin myös nauhoista tai pikkuisista ommeltavista neppareista. Myös prymin metallineppejä oli bodeissa käytetty.

Haarapalaan tuli tässä pienessä koossa vain kaksi neppiä, isompiin laittaisin kolme. Tähän voisi tehdä samasta kankaasta myös jatkopalan kestopeppua varten.

Kangas muistaakseni Lillestoffin parin vuoden takaista, saatan muistaa väärinkin sillä on ollut kaapissa odottamassa jokusen tovin. Resori ja nepit täältä.

Unisex raitapaita sekä tennareita tytölle

 Oi tätä kangasta on odotettu. Kuosi sopii oikein mainiosti myös isommille lapsille. Tätä oli neljää eri väriä ja nyt taitaa olla vieläkin enemmän. Tyttö valitsi itselleen pinkit tennarit, sävysävyyn omiensa kanssa.

 Hihat on trikoosta ja hihansuut sekä pääntie kantattu pinkillä resorilla.

Pikkuhiljaa alkaa tuo pääntiekanttauskin onnistua, peittarini on ollut monta kertaa asiasta eri mieltä.

Tämän raitapaidan tein sillä idealla että sopii sekä tytölle että pojalle. Tytölle tämä nyt ensiksi menee käyttöön.

 Myös tässä kantattu pääntie.

 Valetuplahihat sekä suht pitkä resori hihansuissa.

Kankaat: Tennari trikoo, pinkki trikoo, pinkki resori, raitatrikoo, turkoosi trikoo ja keltainen resori.

Trikoohuppari traktorifanille

 Pitäähän sitä yksi kevyempi kesähupparikin toki saada. Tässä materiaalina trikoo.

 Huppu on samaa kangasta molemmin puolin.

Tässä paidassa on käännetyt hihansuut. Tarvittaessa käänteet voi avata ja laittaa tilalle resorit. Malli on varsin väljä, joten mahtuu todennäköisesti pitkään jos hihansuut joskus myöhemmin pidentää resoreilla.

Traktorikangas löytyy täältä. Muita kankaitahan tässä ei olekaan käytetty.

Huuhaa huppareita, kukkia, fillareita ja mansikoita

Syksyn huppariprojekti jatkuu pinkeillä langoilla kolmen hupparin kera.

 Tässä ylinnä velourhuppari, koko 158 cm.

 Hupun vuoritus tällä kertaa myös velouria, väri turkoosi.

 Myös valetuplahihan alaosat turkoosia velouria, kanttaukset pinkillä resorilla.

 Pinkki fillarihuppari on neuloksesta.

 Hupun sisäpinta pinkkiä trikoota...

 ...ja kanttaukset pinkillä resorilla.

 Mansikkainen huppari on joustofroteeta. Kuva napattu sivusuunnasta auringon vuoksi, alareuna on suora vaikka kuvassa vääristää aika pahasti vinoksi.

 Huppu on vuoritettu raikkaalla punaisella pilkkutrikoolla.

 Samaa trikoota on myös hupparin etutasku, taskunsuut kantattu keltaisella resorilla.

Hupparin hihansuissa pitkät resorit, vähän vaihtelua kun aika monet olen tehnyt pelkillä kanttauksilla tai kääntämällä.

Kankaiden hankintapaikat: Kukkavelour ostettu pari vuotta sitten jostain nettikaupasta, en muista mistä, turkoosi velour, pinkki resori, pinkki fillarineulos (loppuunmyyty), pinkki trikoo, mansikka joustofrotee, pilkkutrikoo, punainen resori ja auringonkeltainen resori.